Alkuperäinen teksti osoitteessa Enlace zapatista.

Syyskuu 2021.

    En tiedä varmuudella, mutta legendan mukaan tämä ezetaelenin eliittiyksikkö syntyi muutama kuu sitten.

    Vaikka zapatistien ylin komento kerta toisensa jälkeen on kieltänyt joukon olemassaolon, ja lokeroi tällaiset solvaukset ”loistavat ja ei niin loistavat myytit” -kansioon (josta löytyy myös legenda möröstä El Sombrerón, satu Xpakintésta sekä edesmenneen SupMarcosin kulinaristiset reseptit), juorujen mukaan nyt jo tunnettu Popkornipataljoona syntyi Caracol Tulan Ka‘u’ssa vuoden 2019 lopussa.

    Legenda kertoo, että itsenimitetty SupGaleano oli hamstrannut itselleen kaiken popcornmaissin etelämeksikolaisessa Chiapasin osavaltiossa. Ja vaikka edellä mainittu myöhemmin väitti, että hänen suunnitelmansa oli ollut sabotoida elokuvajättien toimintaa ja pakottaa ne alentamaan tämän himoitun tuotteen hintoja – sekä kieltää kaikki järjettömät, härskiintyneeltä maistuvat popcornin makuvaihtoehdot – myöhemmät tutkimukset vastaavat (olemukseltaan poikkeuksellisen paljon kuoriaista muistuttavan) syyttäjän hypoteesiä, jota tämä esitti oikeudessa rikoksen motiivina: SupGaleano halusi itse mässäillä popcorneilla.  Äkillinen ja selittämätön pula chilikastikkeesta lisäsi epäilyjä.

    Don Durito -niminen syyttäjä – joka pukeutui kuin Almohadan veljesten rautainen syyttäjä (älkää sekoittako heitä täysin eri Almadan veljeksiin) – antoi loistavan puheen täynnä elokuvareferenssejä, jotka (myönnettäköön) välillä muistuttivat Al Pacinoa, Tom Cruisea, John Travoltaa tai Matthew McConaugheyta (vrtnäiden elokuvia ja oikeuskäytäntöjen tematiikkaa). Syytetty, joka edusti oikeudessa itseään, ei jäänyt tämän jälkeen, ja esitti lisäksi viittauksia näyttämötaiteeseen. Syytetty argumentoi kuin Shui Ta / Shen Te jumalten edessä (Setšuanin hyvä ihminen, Bertold Brecht) kun oli pozolin eli maissisen välipalan aika ja koko valamiehistö poistui.

  Kun kävi selväksi, että oikeutta ei tapahtuisi ja että ilkeä SupGaleano selviäisi kaikesta, zapatistien puolustusjoukot hyökkäsivät Gato-Perron eli Kissa-Koiran avustamana SupGaleanon vajaan ja niin sanotusti pakkolunasti usean popcornmaissisäkillisen lisäksi suuren määrän chilikastiketta.  Rakas Amado toteutti silloin yhden ensimmäisistä tempauksistaan zapatistien puolustusjoukoissa (vaikka olikin jo tehnyt debyyttinsä vuonna 2018 Oventikin ensimmäisillä elokuvafestivaaleilla varastaen samalla parrasvalot Gael García Bernalilta), ja muodosti yhdessä ystävänsä Chinton kanssa eräänlaisen zapatistijoukon alajaoston.

   Amadon pikkusisko Verónica rekrytoi pian itsensä tähän uuteen yksikköön. Hänen sanotaan olevan joukon ”radikaalisiipi” (hänellä on tapana olla huuliin asti tatuoitu, jos hän pääsee käsiksi tarratatuointeja sisältäviin kirpeisiin karamelleihin).  Sittemmin rekrytoitiin Chuy ja Cintia. Jonkun aikaa Esperanza johti joukkoa, muttei mennyt kauaa ennen kuin hän yhdessä Defensan kanssa liittyi militanttinaisten jalkapallojoukkueeseen. Joten rakastettu Amado otti ohjat omiin käsiinsä.

-*-

    Huhtikuu ja toukokuu hurahtivat ohi.  Yksikössä, joka myöhemmin saisi nimekseen La Extemporánea, sadoittain väkeä valmistautui Semillero Comandanta Ramona -nimisessä paikassa.

    SupGaleano oli tuolloin saanut käskyn pitää lapset häiritsemästä äitejään näiden osallistuessa Eschucha y Palabra eli Kuuntelun ja sanan kurssille.  Edellä mainittu tarttui organisatoriseen haasteeseen ja suunnitteli uudistuksen olemattomaan ezetaelanen perustuslakiin.  Hänen tavoitteensa oli antaa militaristinen rakenne ja opettaa lapsille vaikeat sabotoinnin, rajattoman tuhoamisen sekä koordinoitujen ja sekvensoitujen huutojen vaikeat taidot.

    Hän kutsui lapsia koolle ja sanoi sotilaallisella äänellä:”Kuulitte jo SubMoyn kertovan, että täytyy organisoitua. Teidän täytyy siis ymmärtää, että jopa kepposten teko edellyttää organisoitumista.  Tästä eteenpäin olette sotilaallinen yksikkö ja se, joka ei tottele käskyjä, tulee kärsimään rangaistuksen. Rangaistuksena on, että hänen päänsä leikataan macheteveitsellä – teroittamattomalla, jotta se olisi hidasta, ja ruosteisella, jotta haava tulehtuisi ja edellyttäisi piikkiä”.”.

    On sanomattakin selvää, että uhka ei tuottanut toivottua tulosta. Cintia katsahti Supia päästä varpaisiin ja kääntyi poispäin. Chuy kysyi, pitäisikö käydä hakemassa machete. Chinto tuntui arvioivan riskejä.  Rakastettu Amado veti kaulustaan ylemmäs ja Verónica päätti, että nyt oli otollinen hetki huutaa täysin keuhkoin. Vielä kerran cho’olinkielellä.

    Sankarimme (huom! Minä olen ”sankarimme”) ei lannistunut tämän vastoinkäymisen edessä, vaan osoittaen huomattavan psykologian tuntemuksensa ryntäsi paikalle mukanaan 20 litran sanko popcornia. Koko ryhmä kerääntyi SupGaleanon ympärille ja painosti häntä klassisilla ”sinun täytyy jakaa meidän kanssa” -huudoilla. Sup kuitenkin vastasi ”en voi, tämä on vain niille, jotka kuuluvat pataljoonaan”.  Kaikki ilmoittautuivat heti paikalla. Näin Popkornipataljoona syntyi virallisesti.

    SupGaleano oli kuitenkin hankkinut ennakkoon muutamia nallekarhuja ja tehokkaita vesipistooleja. Jokainen sai valita. Amado ja Chinto valitsivat vesipistoolit, Cintia otti nallekarhun – yhtä pitkän kuin hän itse – kun taas Chuy, tapansa mukaisesti, valitsi muovihevosen (joka ei, mainittakoon ohimennen, kuulunut valittaviin).

    Kun kaikki odottivat Verónican valitsevan toisen nallekarhun hän kuitenkin kieltäytyi siitä, otti vesipistoolin ja vei sen jälkeen hevosen Chuylta kasteltuaan tämän ensin. (Cintian nallekarhua hän ei onnistunut saamaan itselleen, koska Cintia oli piilottanut sen ”jottei se kastuisi”). Sen jälkeen hän vielä hyökkäsi Amadon ja Chinton kimppuun. Taistelukasteen saanut likomärkä Verónica juoksi äitinsä luokse, jotta tämä vaihtaisi hänen vaatteet, mutta suojaa ei ollut saatavilla, joten hän kävi taas niiden kurjien miesten kimppuun – joiden ammukset, eli vesi, oli loppunut – ja murskasi heidät äkillisessä operaatiossa jota Defensa ja Esperanza kehuivat ”sukupuolivoittona”. Sankarimme näki Verónicassa sotilaallista potentiaalia ja antoi hänelle vesi-ilmapallokiväärin (uusinta sukupolvea!).

    Kuten (sankarimme siinä hetkessä keksimä) viisas sananlasku toteaa:"ihminen ei selviä vain popcornilla, tarvitaan myös mehujäätä ja chamoy-karkkeja", ja kaikenlaisia varusteita jaettiin pataljoonalle rautaisen koulutuksen nimissä.  Näin saapuivat myös kirpeät karamellit tarratatuointeineen. Verónica oli ainoa, joka epäröimättä laittoi tatuonnit iholleen. Ja samalla tietysti ainoa, joka tatuoi kielensä nuollessaan tatuointitarraan tarttunutta chamoy-pulveria. Näin Verónica siis oppi, kolmen vuoden iässä, cho’olin ja espanjan lisäksi myös kiinalais-japanilais-korealaisen kielen.

    Tätä nykyä pelätty Popkornipataljoona koostuu rakastetusta Amadosta (10 v ja yksikkövastaava), Chintosta (10 v ja toiminallinen ohjaaja), Cintiasta (3 v ja yksikön lääkäri), Chuysta (3 v, hallitut purkutyöt) ja Verónicasta (3 v, täysin hallitsemattomat purkutyöt).

-*-

    Pataljoonan ensimmäinen operaatio oli hyvästellä Laivue 421. Kun tukijoukot huusivat Laivueelle eläköötä ja vanhusneuvosto suojeli tulevia merenkulkijoita copal-savun savulla, Popkornipataljoona omistautui, erään epäilyttävämaineisen henkilön yllyttämänä, sellaisten absurdien iskulauseiden huutamiseen kuin ”Haluamme popcornia!” tai ”Taistelemme popcornien edestä!” ja ”Kaikille kaikkea. Meille popcorneja!”.

    Toki kuului valituksia ja jopa virallinen syytös esitettiin, mutta Verónica alkoi itkeä cho’oliksi ja SubMoisés hermostui, huutaen ”hiljentäkää jo tuo tyttö”. Suurieleisesti, esitellen varhaiskasvatuksen oppiarvojaan, SupGaleano antoi kaksi vaihtoehtoa: ommella tytön huulet yhteen, taikka antaa tälle popcornia – koska suu täynnä tyttö ei pystyisi huutamaan.  Kun neulaa ja lankaa ei löytynyt, ryhmä antoi tytölle popcornpussin. Itku loppui saman tien. Mutta kun muut tajusivat lopputuloksen, alkoivat he – yllätys, yllätys – vuorostaan itkeä. Lopputulos: vänrikki Angelina joutui valmistamaan popcorneja kaikille.

    Moottorisahureiden kertomus–on samankaltainen. Kun lapset näkivät kapinallisten kaatavan puita ruuhien rakentamista varten, alkoivat he leikkiä moottorisahaa lautojen kanssa –  laudat saivat siis toimia moottorisahoina. Heidän toiveikkuutensa oli kiitettävää: lautamoottorisahojensa kanssa he leikkivät kaatavansa koripallokorien metallitolpankin. Kun lapset alkoivat ”leikkiä” että sahasivat toisiaan, SupGaleano huomautti kuitenkin hyvin tyytyväisenä, että tämä porukka osaisi kyllä kohdata zombie-apokalypsin menestyksekkäästi.

  Kun rakastettu Amado astui naulaan ja loukkasi jalkansa, Verónica ajatteli, että olisi hyvä idea ”parantaa” jalka ja pyysi Chuyta apuun.  Lautojen kanssa he yrittivät sahata Amadon jalan irti.  Tässä vaiheessa Cintia ilmoitti SupGaleanolle että Amado oli ”osunut naulaan”. Sup neuvoi hänelle, varmistamaan oliko tämä totta, kertomaan että piikki on nyt tarpeen. Jos Amado lähtisi juoksemaan, se tarkoittaisi, että hän vain esitti eikä ollutkaan pahasti loukkaantunut.  Cintia lähti ja palasi hetken päästä kertomaan, että Amado makasi edelleen rähmällään (huom. kaikki Z-sukupolveen kuuluvat, tai mitä ikinä sanotaankin, juuri rähmällään hän sanoi). Sup teki parhaan Dr House-ilmeensä ja sanoi ”Tämä on vakavaa, ja vaatii leikkausta”. Sitten hän neuvoi Cintiaa amputoimaan Amadon jalat ... ja päänkin, ”kun pääkin on noin kipeä”. Cintia yhtyi tähän arvioon. Kertomus olisi huipentunut lääketieteen voittoon ja neljällä kädellä ja kahdella moottorisahalaudallatehtyyn suureen leikkaukseen, elleivät terveysvastaavat olisi tulleet juuri tähän aikaan ja vieneet Amadoa paareilla päivystykseen, jossa haava sidottiin ja hoidettiin kaiken maailman voiteilla.

    Mutta edes tämä vastoinkäyminen ei säikyttänyt Cintiaa, vaan hän päätti ryhtyä pataljoonan lääkäriksi. Kun Sup ei löytänyt lääkärin leikkivaatteita, vain eläinlääkärin, Cintia käytti niitä esiintyessään joukon lääkärinä.

    Nähtyään Verónican ja Chuyn ilahduttavan mieltymyksen asioiden purkamista kohtaan, heille haettiin pari muovista moottorisahaa sekä työkalupakki, josta löytyi pora, pihdit, lehtisaha, mattoveitsi, ruuvimeisseli, vasara ja jakoavain (kaikki muovia), joiden etu oli, että niitä voisi käyttää sekä kirurgisiin toimenpiteisiin että moottorisahojen korjaamiseen – sahat kun väistämättä rupesivat ”hajoamaan” heti alusta asti.

    Sitten saapuivat polkupyörät. Kaikkihan tietävät, ettei pataljoona pääse nopeasti ja tehokkaasti liikkeelle ilman pyöriä. Ainoa ongelma oli, etteivät he osanneet ajaa pyörällä. Sup ei suostunut opettamaan heitä, perusteluna että ”eihän kukaan opeta myöskään elämään. Kantapään kautta sitä oppii”. Ja näinhän siinä kävikin: pataljoona kärsi lukemattomia naarmuja, mustelmia ja haavoja, mutta muutaman päivän jälkeen he ajoivat sujuvasti koripallokenttää pitkin poikin.

-*-

    Kun La Extemporánealle tuli tieto, että lentoliput oli viimein ostettu ja että, mikä tärkeintä, oli myös paikka johon saapua Euroopassa, ylistetty sankarimme (eli minä itse) kutsui Popkornipataljoonan koolle ja sanoi:”Tulette lähtemään jo muutamassa päivässä. Sairastelut ja tapaturmat on kielletty. Teidän täytyy pitää huoltaa itseistänne, koska se, joka ilmoittautuu naarmuuntuneena, ei saa popcornia. Onko selvä?” ” 

Näyttääkseen että selvää on, Chuy syytti Cintiaa siitä, että tämä oli kaatunut pyörällä. Cintia vastasi, että Chuy valehtelee, ja että todellisuudessa Verónica oli työntänyt häntä. Rakas Amado selitti, että nämä kinastelevat kaikesta. Riittää, että toisella on lelu, niin kina jo alkaa. Arvostettu ritarimme väitti vastaan: ”minähän annoin kaikille lelut, ja vieläpä samanveroiset, jottei tulisi kinastelua”.  Chinton ilme viesti, että ”Sup ei ymärrä, ettei ymmärrä” ja rakastettu Amado lausui tuomion: ”Hällä väliä, he haluavat joka tapauksessa sen lelun, joka toisella on”.

    Vertaansa vailla ja palvottu sankari (minä taas, mutta vaatimattomampana, jos sitä voi kuvaillakaan) varoitti heitä:”Minähän sanoin teille, että jos sairastelette tai vahingoitatte itseänne, ette voi lähteä ja äitinnekin joutuvat jäämään tänne itkemään, koska eivät teidän takianne pääse lähtemään. Ymmärsittekö?”Kaikki vastasivat myöntävästi.

    Uljaan Supin kääntyessä Chuy alkoi itkeä. Ilmeisesti Verónica oli lyönyt Chuyta koska tämä oli kielinyt. Verónicalta kysyttiin, oliko se totta, mihin Verónica vastasi myöntävästi, ilman minkäänlaisia katumuksen merkkejä.

    Epätoivoisena Sup vetäytyi vajaansa. Kaukana luovuttamisesta, hän selasi laajaa psykologian, maantieteen ja okkulttisten tieteiden teosten kirjastoaan sekä Memín Pingüín-sarjakuvakokoelmaansa, ja palasi sitten uudelleen.  Hän kutsui Popkornipataljoonan koolle ja näytti heille kartalta, missä sijaitsevat caracol ja semillero.  Sitten hän näytti missä sijaitsevat Madrid ja Wien.  Tämän jälkeen hän piirsi tyylikkään viivaan kuvatakseen tulevaa lentomatkaa.

    Pitkien selitysten jälkeen Sup vetäytyi tyytyväisenä: hän oli onnistunut vakuuttamaan Popkornipataljoonan. Ilmassa leijui sankarimme viimeisimpiä sanontoja:”Miksi tyytyä tekemään kepposia ja aiheuttamaan sotkua caracolissa, jos voit tuhota kokonaisen maanosan?””.

-*-

    Kameran silmä etääntyy. Popkornipataljoona tutkii maailman karttaa chamoy-tikkareitaan imeskellen. Koirakolmikko Tzotz, Tragón ja Pelusa, joka yleensä seuraa Popkornipataljoonan vanavedessä heidän hyökkäyksissään, ilmestyy ja tuhoaa paperin. Tuulenpuuska nostaa pienen paperinpalan, joka lähtee lentoon. Siitä voi lukea tekstin ”Travesía por la Vida” – Matka Elämän puolesta.

    Eeppinen loppu ... ja onhan se hieman paradoksaalinenkin.

Warning: Popkornipataljoonalla on takanaan kaksi kuukautta ilman mahdollisuutta toteuttaa olemassaolonsa syytä.  Popkornipataljoona ilman popcornmaissia on kuin vampyyri, joka yrittää tyydyttää verenhimonsa ketsupilla, joten toivotaan että Eurooppaan saapuessa... siis... Miksiköhän SupGaleano harjoittelee toistuvasti lausetta ”Halloo? Brennen Wien und Berlin?", vanhoilla radiopuhelimilla Amadon kanssa, joka seisoo vain kymmenen metrin etäisyydellä ja sanoo, ettei kuule mitään? Niin, ehkä jos laittaisi patterit vehkeisiin.

Annan luottamukseni.

El SupGaleano.

Ylin päällikkö, Arvostettu johtaja, Suuri tiennäyttäjä, Historiallinen historioitsija, Erehtymätön tietäjä, Katoamaton valo tunnelin päässä, Alfa ja Omega – sekä Delta ja Lambda – Nykyisten ja tulevien sukupolvien majakka, Vaatimattomuuden ritari ja Popkornipataljoonan ohjaaja.
(Ja toki myös ”Sankarimme” tässä eeppisessä tarinassa, joka ansaitsisi jatkokirjoittajakseen itsensä Martín Luis Guzmánin tai Leo Tolstoin.)